Liito-oravaperheen seikkailut
Valopilkku liikkuu ylöspäin puunrungon pintaa pitkin, samaan aikaan aurinko laskee. Metsässä hämärtyy taas. On vaikeampi nähdä, mutta täällä kertaa on vielä valoa. Tuijotan koloa puussa ja yritän olla päästämättä katsettani harhailemaan. En muistaa enää, kuinka monta iltaa olen vienyt tuijottamassa koloihin puissa. Tänään odotuksieni ovat korkealla. Epäilen, että liito-oravan emolla on poikasia, mutta en voi olla varma, ennen kuin näen ne itse.
Nyt kolossa on liikettä. En näe harhoja tällä kertaa. Emo on herännyt aikaisin. Katson kamerani läpi, jotta näen tutun liito-oravan paremmin. Isot, mustat silmät tutkivat ulkomaailmaa, mutta tällä kertaa siinä on erilaista. Liito-oravan pää ei täytä koloa ja väri on tummempi. Hetkinen, ei se emo ole. Se on poikanen! Otan heti kuvan varmistamaan, että liito-orava pentu on oikeasti kolossa. Kyllä se on. Olen niin innossa näkemästäni. Tässä pienessä kaupunginmetsässä on liito-orava perhe. Todennäköisesti pesässä on enemmän kuin yksi pentu, mutta kuinka monta? Se ei ehkä selviä tänään. Poikanen on kolon suussa katsomassa, mikä pesän ulkopuolella on ja nuuskimassa ulkoilman tuomaa outoa hajua.
Poikanen menee takaisin sisään ja toinen liito-orava tule koloon. Nyt siellä on minun kaverini tältä keväältä, pennun emo. Se näytä vähän väsyneeltä, mutta silti söpöltä. Se on varmasti kiireinen, kun sen täytyy syödä runsaasti lehtiä tuottamaan riittävästi maitoa nälkäisille poikasille. Emo lähtee kolosta ja lepäilee oksalla, ennen kuin se kiipeää puun latvaan syömään haavanlehtiä.
Jatkan kolon tuijottamista. Tuleeko poikanen kololle taas? Kyllä tulee, mutta sitten se menee takaisin sisään. Taas tummanharmaa pää ja isot silmät näkyvät kolossa. Olen aika varma, että siellä on enemmän kuin yksi poikanen, mutta en pysty erottamaan niitä. Kaikki poikasten päät näyttävät samanlaisilta.
Muutamia päiviä myöhemmin olen taas metsässä odottamassa liito-oravia. Emo lähtee kolosta ensin. Lähtevätkö poikaset kolosta tänään? En tarvitse odottaa kauan. Melkein heti perään poikasen naama näkyy kolossa. Taas se tutkii ulkomaailmaa kolosta. Emo ilmestyy viereiseen haapaan ja poikaset kurkkivat vielä vain kolosta. Näkeekö kolossa oleva poikanen sen emonsa? Ehkä, koska nyt se lähtee kolosta, mutta pysyy kolon läheisyydessä. Toinen tulee kolosta ja melkein heti menee takaisin sisään. Taas poikanen lähtee kolosta ja menee takaisin sisään. Onko tänään niiden ensimmäinen kerta kolon ulkopuolella? Voi hyvin olla, koska ne eivät mene kauaksi kolosta. On niin paljon tuloa ja menoa, että en vielä tiedä, kuinka monta poikasta on pesässä. Miksi ne eivät voi jäädä kolon ulkopuolella, niin että voisin laskea ne? No ei tietenkään, liikeitä on edes takaisin ja menin sekaisin kauan sitten. Vasta seuraavalla käynnillä pääsen laskemaan ne kunnolla. Emolla on kolme söpöä ja aktiivisia poikasta.
Liito-oravat ovat myös aktiivisia päivällä kesällä ja yhtenä lämpimänä kesäpäivänä olen istumassa metsässä tuijottamassa koloon taas. En tiedä milloin liito-oravat lähtisivät kolosta, enkä tiedä lähtisivätkö ne lainkaan. On kiva päivä istua pikku metsässä. Odotan. Keskittymiseni harhailee. Se on vaikeaa katsoa koloa koko ajan, mutta liito-orava voi lähteä ihan milloin vaan. Yhtäkkiä emo on kolossa. En edes ehdi ottaa kuvaa, ennen kuin se rupeaa kiipeämään puunlatvaan ja pois näkyvistäni. Jatkan tuttuun tapaani tuijottamaan koloa. Menee reilu 10 minuuttia ennen kuin ensimmäinen poikanen on kololla. Se lähtee ja istuu puunrungolle. Vessassa käynnin jälkeen se kiipeää nopeasti puunlatvaan. Toinen ja kolmas poikanen lähtee vähän myöhemmin, kumpikin omalla vuorollaan. En näe missä liito-oravat ovat. Ovatko kaikki lähellä toisiaan, vai eri pakoissa? Odotan, että perheen jäsenet palautuvat kolon turviin.
Emo ilmestyy pesänhaavan rungolle. En ehtinyt nähdä, mistä se tuli. Se tuli ihan tyhjästä. Vähän ajan päästä näen liikettä silmäkulmasta. Poikanen liitää takaisin pesähaapaan, kävelee alas puunrunkoa ja menee koloon. Ensimmäinen kertaa elämässäni, kun näen pikku liito-oravan liitävän.
On kaunis kesä ilta pikku metsässä. Hyttyset ovat lisääntyneet, lämpimän alkukesän takia. Yritän olla antamatta niiden häiritä keskittymistäni koloon. Nyt on pimeä enkä ole nähnyt yhtään liito-oravaa. Pari päivää aikaisemin emo hoiti turkkiansa. Epäilin silloin, että sillä on kirppuja. Ei olisi yllättävää, sillä se on asunut samassa kolossa koko kevään ja viimeisen kuukauden kolmen poikasen kanssa. Emo on siirtänyt perheensä toiseen pesään, ja minä siirryn muihin kuvaus kohteisiin.
